Milloin kaikki alkoi... vuosi 2003

Vuosi 2003

Olen 15 ja töissä kaupan kassalla. Katselen kun ihmiset ostavat veikkauksen pelejä ja voittavat niistä. Samalla kuuntelen kun pelikoneet kilisevät. Mietin itsekseni, noinko helppoa se on. Jos muutkin voittaa miksi en minä.

 Vanhempani erosivat kun olen 12 äitini oli yksityisyrittäjä eikä meillä liiemmin ollut rahaa elämiseen. Menin heti kun pääsin kauppaan töihin ja oli niin hienoa tienata omaa rahaa. Mutta eipä kulunut aikaakaan kun päätin kokeilla pelikonetta ja jäin heti koukkuun. Se tunne kun olet kaupassa, painat jako tai pelaa nappulaa ja näät ja jännität tuleeko voittoa on sanoin kuvailemattoman siisti. Samalla jännittävä, hieman pelottavakin ja niin koukuttava. Pian mukaan tuli veikkauksen pelit; kenot, pitkävedot, monivedot ja lotto. Ja minä jopa voitin, muistan sen aina kun voitin kenosta 580€ joka tietysti aika nopeesti paloi peleihin. Myös arvat oli kivoja niissä oli jännitystä.

Pian jouduinkin huomaamaan että koko pieni palkka jonka sain kaupan kassalta jossa työskentelin koulun jälkeen meni peleihin. Ei rahaa jäänykkään mihinkään muuhun.

Tällä tavalla kuluikin useampi vuosi. Koko sen ajan seurustelin unelmieni miehen kanssa, opiskelin unelma ammattiin ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta silti jokin mystinen magneetti ajoi minut yhä useimmin ja useimmin pelikoneen ääreen, veikkaus pisteisiin ja ostamaan ja raaputtamaan arpoja.

Kaikki muuttui kun jäin pelaamisesta kiinni isälleni 18 vuotiaana kun minulla oli osa ajokortti rahoista itselläni säästössä, tai niin olin isälle kertonut vaikka todellisuudessa olin pelannut osan rahoista. Niinpä pelaaminen jäi useammaksi vuodeksi.

Silloin päätin etten enään pelaa koska se vain vie rahat ja aiheuttaa harmia. Elämä muuttui muutenkin paljon, erosin elämäni miehestä ja valmistuin unelma ammattiini. Pääsin heti alan töihin ja sain vaki paikan. Päätin ostaa myös oman asunnon kun edullisesti sain. Näin kului useampi vuosi kunnes eräänä päivänä päätin pelata sen yhden kenon ja kaikki muuttui mutta kerron siitä ensi postauksessa!!

-Hanna

Hieman alkua

Tämä blogi kertoo lähes kolmekymppisen naisen ongelma pelaamisesta ja siitä paranemisesta.   Tarkoitukseni on blogilla kuinka vaikeaa pelaamisesta on päästä irti. Kuinka vaikeaa paraneminen voi olla ja kuinka monta rapsahdusta matkalla tulee.

Olen käynyt tätä taistelua alkuvuodesta asti läpi, käynyt peli poikki ohjelman läpi ja kerron tarinani teille niin kuin minä olen sen kokenut. Kerron tarinani päiväkirjamaisesti mutta ensimmäisissä teksteissä kirjoitan koko siitä ajasta kun olen ollut peliriippuvainen, milloin sen huomasin ja millaisia tunteita se sai aikaan. Ensimmäiset merkinnät on otteita vanhoista päiväkirjoistani.

 En vieläkään koe olevani parantunut vaikeasta sairaudesta nimeltään Peliriippuvuus mutta taisteluni sitä vastaan on alkanut ja pyrin siihen että siitä myös parannun ja pysyn päätöksessäni etten enää pelaa.

Minulla on liikaa menetettävää jos vielä jatkan pelaamista. Minulla on mies sekä koira ja perhe joka tietää pelaamisestani ja jos jatkan menetän heidät varmasti. Velkaa mulla on paljon jota tulen maksamaan monen monta vuotta. Olen töissä täyspäiväisesti ja maksan velkojani suht suurella summalla kuukaudessa.

Toivottavasti pystyn myös auttamaan muita jotka taistelevat saman asian kanssa. Peliriippuvuus on sairaus johon voi saada apua jos uskaltaa myöntää sen suurimman eli olen peli riippuvainen tarvitsen apua.

-Hanna