Taisi olla vuosi 2010. Olin eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästäni, koska tarvitsin tilaa itselleni. Olimme seurustelleet usean vuoden ajan. Aloitimme seurustelun kun oli 15 ja minulla oli sellainen olo etten kyennyt hengittämään. Halusin vapautta ja sitä sainkin.
Aika pian sen jälkeen ostin oman asunnon, minulla oli vakituinen työpaikka ja oma vapaus, kaiken piti olla kunnossa mutta kuitenkin jotain puuttui. Jotain hyvin olennaista, mutta en alkuun keksinyt mitä se oli.
Työpäivän jälkeen menin usein kotiin yksin, en oikein tiennyt mitä tekisin, kaverit oli töissä tai niilla oli jotain muuta ja mulla ei ollut kuin aikaa. Selailin nettiä ja löysin ne niin ihanan oloiset ajan vietto paika, netti casinot. Ajattelin että ihan vain vähän kokeilen ja kas olin koukussa... HETI...
Alkuun pelailu oli vain satunnaista ajan kulua ja mikä tarkeintä, panokset oli pieniä, mutta ei aikaakaan kun panokset aina vain kasvoivat ja kasvoivat ja kasvoivat. Hetken päästä kuukausi palkasta meni lähes kaikki netticasinoon huomasin ettei rahaa jää muuhun.
Aikaa tuossa meni varmaan sellainen vuoden verran ja samalla huomasin että aloin exäni kanssa viettämään aikaa enemmän ja enemmän. Noh pian seurustelimme ja exäni muuttui nykyiseksi ja muutti luokseni. Aika pian sen jälkeen päädyin ratkaisuun että muun asuntoni, koska asuntoon oli tulossa paljon remontteja, asunnon sijainti oli väärä ja halusin vain asunnosta eroon ja pääsin samaan aikaan opiskelemaan nuorisopuolella ja stressasin miten rahani riittää lainaan ja yhtiövastikkeeseen.
Niinpä laitoin asunnon myyntiin ja hups 2 viikon päästä asunto oli myyty. Sain asunnosta melkein noin 10000e voittoa ja muutimme mieheni kanssa vuokralle...
Opiskelun alettua, alkoi todellinen alamäki ja minun todellinen peliriippuvuus...
Mutta se onkin taas toinen tarina, oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille :)
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
Milloin kaikki alkoi... vuosi 2003
Vuosi 2003
Olen 15 ja töissä kaupan kassalla. Katselen kun ihmiset ostavat veikkauksen pelejä ja voittavat niistä. Samalla kuuntelen kun pelikoneet kilisevät. Mietin itsekseni, noinko helppoa se on. Jos muutkin voittaa miksi en minä.
Vanhempani erosivat kun olen 12 äitini oli yksityisyrittäjä eikä meillä liiemmin ollut rahaa elämiseen. Menin heti kun pääsin kauppaan töihin ja oli niin hienoa tienata omaa rahaa. Mutta eipä kulunut aikaakaan kun päätin kokeilla pelikonetta ja jäin heti koukkuun. Se tunne kun olet kaupassa, painat jako tai pelaa nappulaa ja näät ja jännität tuleeko voittoa on sanoin kuvailemattoman siisti. Samalla jännittävä, hieman pelottavakin ja niin koukuttava. Pian mukaan tuli veikkauksen pelit; kenot, pitkävedot, monivedot ja lotto. Ja minä jopa voitin, muistan sen aina kun voitin kenosta 580€ joka tietysti aika nopeesti paloi peleihin. Myös arvat oli kivoja niissä oli jännitystä.
Pian jouduinkin huomaamaan että koko pieni palkka jonka sain kaupan kassalta jossa työskentelin koulun jälkeen meni peleihin. Ei rahaa jäänykkään mihinkään muuhun.
Tällä tavalla kuluikin useampi vuosi. Koko sen ajan seurustelin unelmieni miehen kanssa, opiskelin unelma ammattiin ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta silti jokin mystinen magneetti ajoi minut yhä useimmin ja useimmin pelikoneen ääreen, veikkaus pisteisiin ja ostamaan ja raaputtamaan arpoja.
Kaikki muuttui kun jäin pelaamisesta kiinni isälleni 18 vuotiaana kun minulla oli osa ajokortti rahoista itselläni säästössä, tai niin olin isälle kertonut vaikka todellisuudessa olin pelannut osan rahoista. Niinpä pelaaminen jäi useammaksi vuodeksi.
Silloin päätin etten enään pelaa koska se vain vie rahat ja aiheuttaa harmia. Elämä muuttui muutenkin paljon, erosin elämäni miehestä ja valmistuin unelma ammattiini. Pääsin heti alan töihin ja sain vaki paikan. Päätin ostaa myös oman asunnon kun edullisesti sain. Näin kului useampi vuosi kunnes eräänä päivänä päätin pelata sen yhden kenon ja kaikki muuttui mutta kerron siitä ensi postauksessa!!
-Hanna
Olen 15 ja töissä kaupan kassalla. Katselen kun ihmiset ostavat veikkauksen pelejä ja voittavat niistä. Samalla kuuntelen kun pelikoneet kilisevät. Mietin itsekseni, noinko helppoa se on. Jos muutkin voittaa miksi en minä.
Vanhempani erosivat kun olen 12 äitini oli yksityisyrittäjä eikä meillä liiemmin ollut rahaa elämiseen. Menin heti kun pääsin kauppaan töihin ja oli niin hienoa tienata omaa rahaa. Mutta eipä kulunut aikaakaan kun päätin kokeilla pelikonetta ja jäin heti koukkuun. Se tunne kun olet kaupassa, painat jako tai pelaa nappulaa ja näät ja jännität tuleeko voittoa on sanoin kuvailemattoman siisti. Samalla jännittävä, hieman pelottavakin ja niin koukuttava. Pian mukaan tuli veikkauksen pelit; kenot, pitkävedot, monivedot ja lotto. Ja minä jopa voitin, muistan sen aina kun voitin kenosta 580€ joka tietysti aika nopeesti paloi peleihin. Myös arvat oli kivoja niissä oli jännitystä.
Pian jouduinkin huomaamaan että koko pieni palkka jonka sain kaupan kassalta jossa työskentelin koulun jälkeen meni peleihin. Ei rahaa jäänykkään mihinkään muuhun.
Tällä tavalla kuluikin useampi vuosi. Koko sen ajan seurustelin unelmieni miehen kanssa, opiskelin unelma ammattiin ja kaiken piti olla kunnossa. Mutta silti jokin mystinen magneetti ajoi minut yhä useimmin ja useimmin pelikoneen ääreen, veikkaus pisteisiin ja ostamaan ja raaputtamaan arpoja.
Kaikki muuttui kun jäin pelaamisesta kiinni isälleni 18 vuotiaana kun minulla oli osa ajokortti rahoista itselläni säästössä, tai niin olin isälle kertonut vaikka todellisuudessa olin pelannut osan rahoista. Niinpä pelaaminen jäi useammaksi vuodeksi.
Silloin päätin etten enään pelaa koska se vain vie rahat ja aiheuttaa harmia. Elämä muuttui muutenkin paljon, erosin elämäni miehestä ja valmistuin unelma ammattiini. Pääsin heti alan töihin ja sain vaki paikan. Päätin ostaa myös oman asunnon kun edullisesti sain. Näin kului useampi vuosi kunnes eräänä päivänä päätin pelata sen yhden kenon ja kaikki muuttui mutta kerron siitä ensi postauksessa!!
-Hanna
Hieman alkua
Tämä blogi kertoo lähes kolmekymppisen naisen ongelma pelaamisesta ja siitä paranemisesta. Tarkoitukseni on blogilla kuinka vaikeaa pelaamisesta on päästä irti. Kuinka vaikeaa paraneminen voi olla ja kuinka monta rapsahdusta matkalla tulee.
Olen käynyt tätä taistelua alkuvuodesta asti läpi, käynyt peli poikki ohjelman läpi ja kerron tarinani teille niin kuin minä olen sen kokenut. Kerron tarinani päiväkirjamaisesti mutta ensimmäisissä teksteissä kirjoitan koko siitä ajasta kun olen ollut peliriippuvainen, milloin sen huomasin ja millaisia tunteita se sai aikaan. Ensimmäiset merkinnät on otteita vanhoista päiväkirjoistani.
En vieläkään koe olevani parantunut vaikeasta sairaudesta nimeltään Peliriippuvuus mutta taisteluni sitä vastaan on alkanut ja pyrin siihen että siitä myös parannun ja pysyn päätöksessäni etten enää pelaa.
Minulla on liikaa menetettävää jos vielä jatkan pelaamista. Minulla on mies sekä koira ja perhe joka tietää pelaamisestani ja jos jatkan menetän heidät varmasti. Velkaa mulla on paljon jota tulen maksamaan monen monta vuotta. Olen töissä täyspäiväisesti ja maksan velkojani suht suurella summalla kuukaudessa.
Toivottavasti pystyn myös auttamaan muita jotka taistelevat saman asian kanssa. Peliriippuvuus on sairaus johon voi saada apua jos uskaltaa myöntää sen suurimman eli olen peli riippuvainen tarvitsen apua.
-Hanna
Olen käynyt tätä taistelua alkuvuodesta asti läpi, käynyt peli poikki ohjelman läpi ja kerron tarinani teille niin kuin minä olen sen kokenut. Kerron tarinani päiväkirjamaisesti mutta ensimmäisissä teksteissä kirjoitan koko siitä ajasta kun olen ollut peliriippuvainen, milloin sen huomasin ja millaisia tunteita se sai aikaan. Ensimmäiset merkinnät on otteita vanhoista päiväkirjoistani.
En vieläkään koe olevani parantunut vaikeasta sairaudesta nimeltään Peliriippuvuus mutta taisteluni sitä vastaan on alkanut ja pyrin siihen että siitä myös parannun ja pysyn päätöksessäni etten enää pelaa.
Minulla on liikaa menetettävää jos vielä jatkan pelaamista. Minulla on mies sekä koira ja perhe joka tietää pelaamisestani ja jos jatkan menetän heidät varmasti. Velkaa mulla on paljon jota tulen maksamaan monen monta vuotta. Olen töissä täyspäiväisesti ja maksan velkojani suht suurella summalla kuukaudessa.
Toivottavasti pystyn myös auttamaan muita jotka taistelevat saman asian kanssa. Peliriippuvuus on sairaus johon voi saada apua jos uskaltaa myöntää sen suurimman eli olen peli riippuvainen tarvitsen apua.
-Hanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)